Seuraavan tekstin vieraskynää käytti Anne Siirilä, Graalion Oy, Minun tahtoni -verkkokaupan ylläpitäjä.
"Rakas äitini
tiedän sinun syntyneen aikana, jolloin monesta asiasta oli puutetta. Ei ollut itsestään selvää saada ehjiä vaatteita pieneksi käyneiden tai rikkoutuneiden tilalle. Eikä ollut yltäkylläisesti huonekaluja tai tavaroita. Ymmärrän myös, että esineet voivat tuoda muistoja jo historiaan jääneistä tapahtumista sekä ihmisistä ja ikääntymisen myötä esineet auttavat pitämään muistoista kiinni. Mutta kun sinulla on kaikkea ihan liikaa. Siinä määrin, että et löydä tarvitsemaasi ylenpalttisen runsauden keskeltä. Niin paljon, että nykyhetkessä tarvitsemillesi asioille ei löydy enää paikkaa kotisi keskeltä. Näen, että se paljous myös hankaloittaa elämääsi, vaikka muuta väität. Tiedän, että kaiken tuon materian tarkoitus on tuoda sinulle turvallisuutta ja vakautta. Kun on mistä ottaa eikä tarvitse pelätä puutetta.
Mutta ymmärrätkö, että kaikki se materia jää jäljessäsi minun vastuulleni? Ja se ajatus ahdistaa. Mistä minä kaiken sen tavaramäärän keskellä tiedän, mikä siitä oli sinulle oikeasti tärkeää? Mitä haluaisit minun säilyttävän muistona sinusta? Mitkä tavaroista ovat sellaista, jonka kautta voisin pitää elossa tarinoitasi muille kerrottavaksi? Mistä tiedän minkä hävittäminen pahoittaisi mielesi? Tai mistä tiedän, oletko säilyttänyt jotain tavaroista muille annettavaksi poismenosi jälkeen? Tai onko tavaroissasi jotain sellaista, mitä et haluaisi minun tai muiden koskaan näkevän? Mistä tiedän, mitä pitää ehdottomasti hävittää siihen tutustumatta tai kyselemättä mitään?
On niin paljon asioita, joita en tiedä. Enkä opi tietämään, jos asioista ei puhuta. Tai ellet kirjaa niitä jonnekin ylös ohjeiksi toiminnalle. Kerro minulle tarinasi ja auta minua päättämään mistä sinäkin olisit valmis luopumaan sen jälkeen, kun aikasi on täysi. Se hetki ei lähene siitä puhumalla. Mutta puhumalla jälkesi olisi täydempi. Ainakin minulle. Vielä parempi olisi, jos tekisimme sitä hävitystä yhdessä. Tiedän, että osittainen hävitys on ollut sinulla mielessä jo hyvän aikaa. Siihen se tarinointikin sopisi työtä keventämään. Mutta sen työn massiivisuus tekee sinulle vaikeaksi aloittaa. Ahdistaa. Kuten minua ahdistaa tehdä se työ täysin yksin. Joten auta minua, äiti. Älä jätä asioita hetkeen, jolloin on jo liian myöhäistä olla avuksi tai vaikuttaa siihen, mitä jälkeesi jää. Koska kuten toisen hamstraajan poika sanoi ”se on hiton iso työ sitten joskus".
Tyttäresi Anne
PS. Jos haluat, voimme ottaa sinulle hävitettävistä tavaroista kuvia ja pitää niiden muistoa siten elossa. Ja olisihan kuvakirja helpompi selata kuin kaivaa se jokin tietty asia kaikkien niiden laatikoiden ja muovikassien keskeltä."
Kuvassa kirjoittajan kotipaikan tontilta löytyvä vanha aitta, johon on yhtenä paikkana varastoitu vuosikymmenten ajalta tavaraa. Aitassa on mm. jätesäkkitolkulla säästettyjä lasipurkkeja ja muovirasioita. Puhumattakaan erilaisista pikku esineistä, kuten ruuveista, tiivisteistä, napeista ja kaiken maailman hilavitkuttimista, jotka on säästetty "kaiken varaa".